Suomi karkottaa ne, ketä eniten tarvitsee

Suomi karkottaa ne, joita eniten tarvitsee – maahanmuuton tilastot 2025 paljastavat järjestelmän epäonnistumisen

Osa 1: Kun numerot puhuvat

Tämä on ensimmäinen osa kaksiosaisesta kirjoitussarjasta, joka perustuu Maahanmuuttoviraston tammikuussa 2026 julkaisemaan viralliseen tilastoraporttiin Maahanmuutto Suomeen 1/2026 sekä Työ- ja elinkeinoministeriön julkisiin tietoihin hallituksen työperäisen maahanmuuton toimista.

Kuvitelkaa tämä ihminen

Hän on 32-vuotias intialainen sairaanhoitaja. Hän on opiskellut vuosia, hänellä on kotimaassaan rekisteröity sairaanhoitajan tutkinto, hän on opetellut suomen kielen alkeet ja hakenut oleskelulupaa Suomeen. Hän haluaa tehdä työtä, maksaa veroja, ostaa asunnon, laittaa lapsensa suomalaiseen päiväkotiin ja rakentaa elämänsä tänne. Hän on juuri se ihminen, jota Suomi sanoo tarvitsevansa.

Vuonna 2025 hänen kaltaisilleen myönnettiin koko sosiaali- ja terveysalalla yhteensä 200 oleskelulupaa. Koko maassa. Koko vuonna. Vuonna 2022 vastaava luku oli 2 272.

Pudotus on 91 prosenttia kolmessa vuodessa. Sairaanhoitajille myönnettiin vuonna 2025 enää ”vain yksittäisiä lupia”, kuten Maahanmuuttovirasto raportissaan toteaa.

Samaan aikaan Suomeen jätettiin 23 831 ensimmäistä oleskelulupahakemusta perhesiteen perusteella. Se on ylivoimaisesti suurin yksittäinen lupakategoria – suurempi kuin työ, opiskelu tai kansainvälinen suojelu. Myönteisten päätösten osuus oli 89 prosenttia.

Tässä on Suomen maahanmuuton ydinparadoksi vuonna 2025: olemme onnistuneet tehokkaasti katkaisemaan juuri sen maahanmuuton muodon, joka tuottaa yhteiskunnalle eniten – ja jättäneet koskemattomiksi ne väylät, joita hallitus itse sanoo haluavansa hillitä.

Luvut eivät valehtele – mutta ne vaativat kontekstin

Maahanmuuttovirasto julkaisi 30.1.2026 vuoden 2025 kokonaistilastot. Katsotaan, mitä ne kertovat.

Ensimmäiset oleskelulupahakemukset perusteittain, 2025

Lähde: Maahanmuuttovirasto, Maahanmuutto Suomeen 1/2026, s. 4

Pysähtykää hetkeksi tähän taulukkoon. Työperäinen maahanmuutto – se ainoa kategoria, jossa ihminen tulee Suomeen nimenomaan tekemään työtä, maksamaan veroja ja osallistumaan talouteen välittömästi – muodostaa vain 15,9 prosenttia kaikista ensimmäisistä oleskelulupahakemuksista. Se on pienin merkittävä kategoria. Perheenyhdistäminen on yli kaksinkertainen.

Ja tämä ei ole uusi ilmiö. Työperäinen maahanmuutto on ollut Suomessa aina vähemmistössä. Se ei ole koskaan ollut maahanmuuton pääväylä – mutta nyt sen osuus on pudonnut historiallisen alas.

Työperäisen maahanmuuton romahdus yksityiskohdittain

Kun poraudumme työlupien sisään, kuva synkkenee entisestään.

Työntekijän oleskelulupa (TTOL) – perustyölupa

Työntekijän oleskelulupahakemuksia jätettiin vuonna 2025 yhteensä 5 609 kappaletta. Vuonna 2024 vastaava luku oli noin 9 500. Pudotus on 41 prosenttia yhdessä vuodessa.

Mutta hakemuksen jättäminen ei tarkoita luvan saamista. Vuonna 2025 myönteisten päätösten osuus työntekijän oleskeluluvissa oli vain 58 prosenttia. Kielteisten päätösten osuus oli 39 prosenttia – ja se on kasvanut merkittävästi edellisistä vuosista.

Syyt kielteisiin päätöksiin kertovat omaa tarinaansa: työnantajan taloudelliset ongelmat, saatavuusharkinnan esteet, palkkaehtojen riittämättömyys. Vuoden 2024 lakimuutosten jälkeen kielteisten osuus on käytännössä kolminkertaistunut tietyissä hakijakategorioissa. Lähde: Maahanmuuttovirasto, Maahanmuutto Suomeen 1/2026, s. 12–15

Sosiaali- ja terveysala – täydellinen romahdus

Tämä on ehkä koko raportin hätkähdyttävin luku:

Lähde: Maahanmuuttovirasto, Maahanmuutto Suomeen 1/2026, s. 16

Kolmessa vuodessa sote-alan kansainvälinen rekrytointi on romahtanut 91 prosenttia. Sairaanhoitajille myönnetään enää yksittäisiä lupia. Migrin raportti toteaa suoraan, että sekä julkisen että yksityisen sektorin rekrytointi on käytännössä jäädytetty. Ja silti joka viikko uutisoidaan hoitajapulasta, vanhusten hoidon kriisistä ja hyvinvointialueiden talousongelmista. Vuonna 2022 kansainvälinen rekrytointi nähtiin keskeisenä ratkaisuna – vuonna 2025 se on käytännössä lakkautettu.

Filippiiniläiset hoitajat, jotka muodostivat suurimman yksittäisen sote-alan hakijaryhmän, ovat käytännössä lopettaneet hakemisen. Ei siksi, että he eivät haluisi tulla – vaan siksi, että Suomi on tehnyt tulemisen mahdottomaksi.

Erityisasiantuntijat – ainoa valoisa poikkeus

Erityisasiantuntijoiden oleskelulupahakemuksia jätettiin 1 150, mikä on vain 6 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2024. Myönteisten päätösten osuus oli 95 prosenttia. Suurin toimiala oli IT-konsultointi (15 %), ja hakijat jakautuivat 103 eri toimialalle. Suurimmat hakijamaat olivat Intia (344), Iso-Britannia (181) ja Kiina (139).

Tämä segmentti toimii – mutta se on kapea. 1 150 erityisasiantuntijaa ei ratkaise Suomen työvoimaongelmia. Se on tilastollinen pyöristysvirhe suhteessa tarpeeseen. Lähde: Maahanmuuttovirasto, Maahanmuutto Suomeen 1/2026, s. 17–18

Rakennusala – hidas hiipuminen

Rakennusalan työluvat laskivat 24 prosenttia vuodesta 2024. Myönnettyjä lupia oli 321. Ala on ollutlaskussa syksystä 2022, ja elpymistä ei odoteta ennen vuotta 2027.Poikkeuksena Varsinais-Suomi, jossa telakkateollisuuden tilaukset nostivat Turun työntekijälupamäärät 881:een (+35 %), ja hitsaajien osuus oli 19 prosenttia kaikista luvista. Lähde: Maahanmuuttovirasto, Maahanmuutto Suomeen 1/2026, s. 19–20

Keitä nämä ihmiset ovat – ja mitä heidän menettämisensä tarkoittaa?

Tässä kohtaa on tärkeää pysähtyä lukujen takana olevien ihmisten äärelle. Työperusteisesti Suomeen tuleva ihminen on poikkeuksellisen arvokas yhteiskunnalle – ei pelkästään taloudellisesti, vaan kokonaisvaltaisesti. Hän on ihminen, joka:

• Työllistyy välittömästi. Hänellä on työpaikka valmiina ennen kuin hän astuu maahan. Hän ei kuormita sosiaaliturvajärjestelmää – hän rahoittaa ensimmäisestä päivästä alkaen.
• Ei ole oikeutettu sosiaalietuuksiin. Tämä on ehkä koko keskustelun vähiten ymmärretty fakta. Työluvalla Suomeen tuleva henkilö ei ole oikeutettu suomalaisiin sosiaalietuuksiin. Hän ei saa toimeentulotukea, työmarkkinatukea eikä Kelan perusturvaa. Hänen toimeentulonsa perustuu kokonaan hänen omaan palkkatyöhönsä. Jos hän menettää työpaikkansa, hänellä on kolmen
  kuukauden työttömyyssäännön mukaisesti aikaa löytää uusi työ – muuten oleskelulupa perutaan. Hän ei jää yhteiskunnan tuettavaksi, koska järjestelmä ei edes anna siihen mahdollisuutta.
• Jos hän tuo perheensä, toimeentulovaatimukset ovat tiukat. Perheenyhdistämisessä työluvalla olevan henkilön on osoitettava, että perheellä on riittävät taloudelliset resurssit elämiseen Suomessa. Migrin toimeentuloedellytyksen mukaan tulojen on katettava koko perheen elinkustannukset, eivätkä tulot saa perustua sosiaalitukeen, työmarkkinatukeen tai Kelan maksamaan perustyöttömyyspäivärahaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että työluvalla oleva henkilö rahoittaa perheensä elämisen itse – aivan kuten jokainen suomalainen palkansaaja. Perhe ei ole yhteiskunnalle rasite, vaan lisää kuluttajia, veronmaksajia ja paikallisten palveluiden käyttäjiä. Lähteet: Maahanmuuttovirasto, Toimeentuloedellytys – työn perusteella lupaa hakeville (migri.fi); Toimeentuloedellytys – Suomesta oleskeluluvan saaneen perheenjäsenelle (migri.fi); Ulkomaalaislaki 301/2004, 39 §
• Maksaa veroja. Jokainen kansainvälisesti rekrytoitu työntekijä maksaa tuloveroa, arvonlisäveroa kulutuksensa kautta, ja hänen työnantajansa maksaa työnantajamaksut. Yhden keskipalkkaisen hoitajan vuosittainen verokertymä on kymmeniä tuhansia euroja.
• Kotoutuu työn kautta. Tutkimukset osoittavat johdonmukaisesti, että työ on tehokkain kotoutumisen väylä. Työpaikalla opitaan kieli, luodaan verkostot, ymmärretään yhteiskunnan pelisäännöt. Työperusteisesti tulleet integroituvat nopeammin ja syvemmin kuin minkään muun lupakategorian kautta saapuneet.
• Kuluttaa ja investoi. Hän vuokraa tai ostaa asunnon, käyttää päivittäistavarakauppaa, laittaa lapsensa päiväkotiin, ostaa auton, maksaa vakuutuksia. Jokainen kansainvälinen työntekijä luo ympärilleen taloudellisen ekosysteemin, joka hyödyttää paikallisyhteisöä.
• Tuo osaamista. Filippiiniläisen sairaanhoitajan koulutus, intialaisen IT-asiantuntijan erikoisosaaminen, vietnamilaisen hitsaajan ammattitaito – nämä ovat konkreettisia resursseja, jotka vahvistavat Suomen kilpailukykyä.
• Luo vetovoiman ketjureaktion. Kun kansainvälinen osaaja viihtyy Suomessa, hän kertoo siitä verkostolleen. Hän suosittelee Suomea kollegoilleen. Hän rakentaa mainetta, jota mikään maakuvakampanja ei voi korvata – koska se on aito.

Kun tämä ihminen ei tule, menetämme kaiken tämän. Ja nyt menetämme heitä ennätysvauhtia.

Samaan aikaan: perheenyhdistäminen ja opiskelijat

Ymmärtääksemme kokonaisuuden on katsottava, mikä maahanmuutossa kasvaa samalla kun työperäinen väylä sulkeutuu.

Perheenyhdistäminen – suurin ja kasvavin kategoria
Perhesiteen perusteella jätettiin vuonna 2025 yhteensä 23 831 ensimmäistä
oleskelulupahakemusta. Se on ylivoimaisesti suurin lupakategoria – yli kaksinkertainen työperäiseen maahanmuuttoon verrattuna. Perheenyhdistäminen on ollut suurin lupakategoria vuodesta 2023 lähtien, ja kasvu on jatkunut vuonna 2025. Myönteisten päätösten osuus oli 89 prosenttia. Suurimmat hakijamaat olivat Sri Lanka (2 221), Filippiinit (2 049) ja Intia (1 918). Lähde: Maahanmuuttovirasto, Maahanmuutto Suomeen 1/2026, s. 26–28

Opiskelija-perheenyhdistämisen putki
Ehkä raportin merkittävin rakenteellinen havainto koskee opiskelijoiden perheenyhdistämistä. Migrin tilastojen mukaan Sri Lankan kansalaisista 93 prosenttia tuli Suomeen opiskelijoiden perheenjäseninä. Vastaava malli toistuu Bangladeshin, Nepalin ja Pakistanin kohdalla.

Tämä tarkoittaa, että merkittävä osa perheenyhdistämisen kasvusta on suoraa seurausta opiskelijamaahanmuutosta. Opiskelija tulee Suomeen, ja perhe seuraa perässä. Opiskelijoiden ensimmäisiä oleskelulupahakemuksia jätettiin 13 565, mikä on 4 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2024 – ensimmäinen lasku vuosien kasvun jälkeen. Suurimmat hakijamaat olivat Bangladesh (1 773), Nepal (1 671), Sri Lanka (1 221), Intia (1 219) ja Pakistan (1 193).

Samaan aikaan opiskelijoiden lupien peruutukset ovat lisääntyneet merkittävästi: vuonna 2025 avattiin 1 393 peruutusselvitystä (+69 % vuodesta 2024) ja 835 lupaa peruttiin. Yleisin syy oli opintojen keskeytyminen. Lähde: Maahanmuuttovirasto, Maahanmuutto Suomeen 1/2026, s. 22–25, 28–29

Valmistuneet opiskelijat – valoa tunnelin päässä

Yksi positiivinen signaali: valmistuneiden opiskelijoiden työlupahakemukset kasvoivat 33 prosenttia vuonna 2025, yhteensä 3 454 hakemusta. Myönteisiä päätöksiä tehtiin 98 prosenttia. Tämä osoittaa, että kun opiskelijat valmistuvat ja hakeutuvat töihin, järjestelmä toimii. Ongelma on, että tämä putki on hidas, ja se ei korvaa suoran työperäisen rekrytoinnin romahdusta.

1.8.2026 alkaen kolmansien maiden opiskelijoille tulee täyskatteiset lukuvuosimaksut ammatilliseen koulutukseen ja lukiokoulutukseen. Tämä muuttaa rakenteen olennaisesti. Kun koulutus muuttuu täysimääräisesti maksulliseksi, kynnys hakeutua Suomeen nousee merkittävästi erityisesti niissä maissa, joista opiskelijavirta on ollut suuri. On erittäin todennäköistä, että hakijamäärät kolmansista maista tulevat laskemaan voimakkaasti ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen osalta.

Suomi on tähän asti hyötynyt mallista, jossa opiskelija tulee, suorittaa tutkinnon ja siirtyy työmarkkinoille työperäisen oleskeluluvan kautta. Jos opiskelijavirta pienenee merkittävästi, myös tämä työmarkkinoille johtava putki kapenee. Tällöin suoran työperäisen maahanmuuton heikentyminen ja opiskelijapolun kaventuminen osuvat samaan aikaan, mikä voi entisestään pienentää työn kautta kotoutuvien osaajien määrää tulevina vuosina. Lähde: Maahanmuuttovirasto, Maahanmuutto Suomeen 1/2026, s. 24

Maahanmuuton kokonaiskuva 2025 – isot linjat

Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan Suomeen muutti vuonna 2025 yhteensä 50 060 henkilöä, mikä on tilastointihistorian kolmanneksi korkein luku. Nettomaahanmuutto oli 34 853. Suomi sai vuonna 2025 myös 14 689 uutta kansalaista – enemmän kuin koskaan aiemmin. Kansalaisuushakemusten määrä kuitenkin laski 34 prosenttia vuodesta 2024, mikä selittyy vuoden 2023–2024 hakupiikillä ennen 17.12.2025 voimaan tulleita kansalaisuuslain tiukennuksia.

Pysyvän oleskeluluvan hakemukset kasvoivat 15 prosenttia vuodesta 2024, yhteensä 18 362 hakemusta – sekin selittyy ennakoinnilla ennen 8.1.2026 voimaan tulleita tiukennuksia. Tilapäisen suojelun hakemuksia jätettiin 12 018, lähes saman verran kuin vuonna 2024. Loppuvuonna 2025 hakemuksissa näkyi piikki, kun 18–22-vuotiaat ukrainalaiset miehet saivat luvan poistua maasta – syyskuun ja joulukuun välillä jätettiin 937 hakemusta. Lähteet: Tilastokeskus, ennakkotiedot 2025; Maahanmuuttovirasto, Maahanmuutto Suomeen 1/2026, s. 4–8, 30–35

Lyhyt katsaus: miten tähän tultiin – ulkomaalaislain kehitys

Suomen maahanmuuttopolitiikan ymmärtäminen vaatii pienen katsauksen historiaan, sillä nykyinen järjestelmä ei syntynyt tyhjästä.

Ensimmäiset ulkomaalaislait (1983 ja 1991)
Suomen ensimmäinen varsinainen ulkomaalaislaki (487/1983) tuli voimaan vuonna 1983. Se yhtenäisti ensimmäistä kertaa oleskeluun ja työntekoon liittyvät käytännöt yhdeksi lainsäädännöksi. Ennen tätä ulkomaalaisten asemaa sääntelivät hajautetut asetukset ja hallintokäytännöt.

Vuoden 1991 ulkomaalaislaki (378/1991) oli merkittävä uudistus, joka astui voimaan 1.3.1991. Se syntyi vastauksena kansainvälistyvän maailman tarpeisiin – Neuvostoliiton hajoaminen, Euroopan yhdentymiskehitys ja ensimmäiset suuremmat pakolaisvirrat Suomeen loivat tarpeen modernimmalle sääntelylle. Lain keskiössä oli pakolaisaseman korostuminen, ja siinä heijastui selvästi ajan henki: maahanmuutto oli ennen kaikkea humanitaarinen kysymys, ei työmarkkinakysymys.

EU-jäsenyys muutti kaiken (1994–2004)
Suomen liittyminen Euroopan talousalueeseen (ETA) vuonna 1994 ja Euroopan unioniin vuonna 1995 muutti maahanmuuttopolitiikan perustan. EU- ja ETA-kansalaisten vapaa liikkuvuus tuli pääsäännöksi, ja kolmansien maiden kansalaisten asema määriteltiin suhteessa tähän.

Nykyisen lainsäädännön perusta on ulkomaalaislaki 301/2004, joka tuli voimaan 1.5.2004 – samana vuonna, kun EU:n itälaajentuminen toi kymmenen uutta jäsenmaata. Laki uudistettiin vastaamaan EU-säännöksiä, parantamaan oikeusturvaa ja edistämään hallittua maahanmuuttoa. Se toi mukanaan mm. liikenteenharjoittajan seuraamusmaksun EU-direktiivien mukaisesti.

Nykytila: jatkuvat tiukennukset (2010–2025)
Vuodesta 2004 lähtien ulkomaalaislakia on muutettu kymmeniä kertoja. Kehityksen suunta on ollut johdonmukainen: tiukennuksia turvapaikkaprosesseihin, työnteon oleskelulupiin ja perheenyhdistämisiin. Maahanmuuttovirasto (Migri) vastaa oleskelulupien, oleskeluoikeuksien ja kansalaisuuksien myöntämisestä.

Erityisen merkittäviä ovat vuosien 2024–2025 muutokset:

Työntekijän oleskeluluvan tuloraja (voimaan 1.1.2025): Uusi 1 600 euron kuukausittainen vähimmäispalkkaraja. TEM:n mukaan tavoitteena on varmistaa, että Suomeen saapuvat tulevat palkallaan toimeen – käytännössä se on sulkenut matalapalkkaisimmat alat kansainväliseltä rekrytoinnilta.

Kolmen kuukauden työttömyyssääntö (voimaan 11.6.2025): Jos työntekijän oleskeluluvan haltija menettää työpaikkansa, hänellä on kolme kuukautta aikaa löytää uusi – muuten lupa perutaan. Tavoitteena on sitoa oleskelulupa vahvemmin työhön.

Opiskelijoiden perheenyhdistämisen rajoittaminen (HE suunniteltu syksylle 2026): Hallituksen esitys rajoittaa opiskelijoiden perheenjäsenten maahantuloa samaan aikaan opiskelijan kanssa.

Pysyvän oleskeluluvan tiukennukset (voimaan 8.1.2026):
Pidemmät asumisaikavaatimukset ja tiukemmat kotoutumisedellytykset.

Kansalaisuuslain tiukennukset (voimaan 17.12.2025):
Tiukemmat tulotaso-, rikosrekisteri- ja henkilöllisyysvaatimukset.

Lähteet: Ulkomaalaislaki 301/2004; TEM, Hallituksen työperäisen maahanmuuton toimet (päivitetty 6.2.2026); Hallituksen esitykset 2024–2025

Kehityskulun punainen lanka

Ulkomaalaislain 40 vuoden kehityksessä näkyy kolme jatkuvaa jännitettä: Ensimmäinen on hallitun maahanmuuton ihanne vastaan todellisuus. Jokainen lakiuudistus on luvannut hallittua, tarpeeseen perustuvaa maahanmuuttoa. Todellisuudessa kontrollimekanismit
ovat kohdistuneet voimakkaimmin juuri työperäiseen maahanmuuttoon – siihen osaan, joka on jo valmiiksi ”hallittua”, koska se perustuu työsopimukseen ja työnantajan tarpeeseen.

Toinen on EU-oikeuden vaikutus. Schengenin säännöstö, EU-direktiivit ja vapaan liikkuvuuden periaate ohjaavat lainsäädäntöä merkittävästi. Suomen liikkumavara kohdistuu käytännössä kolmansien maiden kansalaisiin – eli juuri niihin, joista suurin osa työperäisistä maahanmuuttajista tulee.

Kolmas on työvoiman tarve vastaan poliittinen tiukennus. Lainsäädännössä tasapainotellaan jatkuvasti työvoimapulan ja tiukentuneen maahanmuuttopolitiikan välillä. Vuoden 2025 tilastot osoittavat, kumpi puoli on voittanut.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Kootaan yhteen se, mitä luvut kertovat Suomen maahanmuuttojärjestelmän tilasta vuonna 2025:

Työperäinen maahanmuutto on historiallisen matalalla. 11 324 hakemusta kaikista 71 272:sta – vain 15,9 prosenttia. Työntekijän oleskelulupahakemukset (TTOL) laskivat 41 prosenttia yhdessä vuodessa.

Sote-alan rekrytointi on käytännössä lakkautettu. 200 lupaa vuodessa, kun huippu oli 2 272. Hoitajapula ei ole kadonnut mihinkään – mutta yksi sen ratkaisukeino on.

Perheenyhdistäminen on ylivoimaisesti suurin väylä. 23 831 hakemusta, 33,4 prosenttia kaikesta – ja merkittävä osa kytkeytyy opiskelijaputkeen, ei työperäiseen maahanmuuttoon.

Kielteisten työlupien osuus on kasvanut dramaattisesti. Työntekijän luvissa 39 prosenttia kielteisiä. Erityisasiantuntijoissa 5 prosenttia. Järjestelmä kohtelee eri työntekijäryhmiä radikaalisti eri tavalla. Lakimuutokset kohdistuvat juuri niihin, jotka tulevat tekemään työtä. Tulorajat, työttömyyssäännöt, tiukemmat edellytykset – kaikki kohdistuvat ensisijaisesti työperäisiin tulijoihin ja heidän perheisiinsä.

Työluvalla tuleva ei rasita sosiaaliturvajärjestelmää. Hän ei ole oikeutettu sosiaalietuuksiin, toimeentulotukeen tai työmarkkinatukeen. Jos hän tuo perheensä, hänen on osoitettava toimeentuloedellytyksen täyttyminen omilla tuloillaan – ei yhteiskunnan varoin. Silti juuri näitä ihmisiä ja heidän tuloaan Suomeen vaikeutetaan järjestelmällisesti.

Lopuksi: ihmiset numeroiden takana

Jokaisen tilastorivin takana on ihminen, joka on tehnyt päätöksen. Päätöksen lähteä kotimaastaan, opetella uusi kieli, sopeutua uuteen kulttuuriin, rakentaa uusi elämä – ja tehdä se työn kautta. Nämä ihmiset eivät ole rasite. He ovat investointi.

He ovat se filippiiniläinen sairaanhoitaja, joka hoitaisi sinun vanhempaasi. Se intialainen insinööri, joka kehittäisi suomalaisen yrityksen tuotetta. Se vietnamilainen kokki, joka työllistäisi itsensä ja kaksi muuta. Se brasilialainen hitsaaja, joka rakentaisi laivoja Turun telakalla. He kaikki maksavat veroja ensimmäisestä päivästä. He kaikki kuluttavat paikallisesti. He kaikki kotoutuvat työn kautta tehokkaammin kuin minkään kotouttamisohjelman avulla. He kaikki rakentavat Suomea.

Ja me karkotamme heidät. Ei rajalla – vaan byrokratialla, tulorajoilla ja lupamenettelyillä, jotka viestivät yhtä asiaa: et ole tervetullut. Vuoden 2025 tilastot ovat todistusaineisto. Järjestelmä ei ole rikki – se tekee juuri sitä, mihin se on suunniteltu. Kysymys kuuluu: onko tämä se Suomi, jonka haluamme rakentaa?

Seuraavassa osassa: Mitä tämä tarkoittaa Suomen tulevaisuudelle – ja mitä pitäisi tehdä toisin. Analysoimme hallituksen Talent Boost -ohjelman, kumppanuusmaiden (Intia, Brasilia, Vietnam, Filippiinit) lupaukset sekä sen, miksi nykyinen malli on kestämätön sekä taloudellisesti että inhimillisesti.

Lähteet:
Maahanmuuttovirasto: Maahanmuutto Suomeen 1/2026 (julkaistu 30.1.2026)
Tilastokeskus: Muuttoliikkeen ennakkotiedot 2025
Työ- ja elinkeinoministeriö: Hallituksen työperäisen maahanmuuton toimet (päivitetty
6.2.2026)
Ulkomaalaislaki 301/2004
Ulkomaalaislaki 487/1983
Ulkomaalaislaki 378/1991