Suomi karkottaa ne, ketä eniten tarvitsee, osa 2

Suomi karkottaa ne, joita eniten tarvitsee – mitä pitäisi tehdä toisin?

Osa 2: Lupausten ja todellisuuden välissä

Tämä on toinen osa kaksiosaisesta kirjoitussarjasta. Ensimmäisessä osassa käsittelimme Maahanmuuttoviraston vuoden 2025 tilastoja, jotka osoittivat työperäisen maahanmuuton historiallisen romahduksen: työlupahakemukset -25 %, sote-alan luvat -91 % huipusta, ja samaan aikaan perheenyhdistäminen on ylivoimaisesti suurin maahanmuuton väylä. Tässä osassa kysymme: mitä tämä tarkoittaa Suomen tulevaisuudelle – ja mitä pitäisi tehdä toisin?

Väestörakenne ei odota poliittisia suhdanteita

Ennen kuin puhumme maahanmuuttopolitiikasta, puhutaan matematiikasta.

Tilastokeskuksen tuoreimman väestöennusteen (2024) mukaan Suomen väestöllinen huoltosuhde – eli alle 15-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden määrä sataa työikäistä kohden – on tällä hetkellä 62. Se tarkoittaa, että jokaista sataa työssäkäyvää kohden on 62 henkilöä, jotka eivät ole työiässä.

Tämä luku pysyy ennusteen mukaan nykyisellä tasolla seuraavat 15 vuotta, mutta lähtee sen jälkeen nousuun ja olisi 72 vuoden 2070 lopussa. Tilastokeskuksen yliaktuaari Markus Rapo toteaa suoraan: nykyisentasoinen nettomaahanmuutto lykkää huoltosuhteen nousua, mutta ei estä sitä kokonaan.

Suomessa on tällä hetkellä 1,3 miljoonaa yli 65-vuotiasta. Heidän määränsä ylittää 1,5 miljoonan rajan 2040-luvun alussa ja nousee 2 miljoonaan vuoteen 2070 mennessä. Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä nousee nykyisestä 23 prosentista 31 prosenttiin.

Samaan aikaan syntyvyys on romahtanut. Kokonaishedelmällisyysluku on 1,26 – yksi Euroopan ja maailman alhaisimmista. Suomessa on kuollut ihmisiä enemmän kuin syntynyt jo seitsemän vuotta peräkkäin. Vuoden 2000 jälkeen Suomen työikäisen väestön kasvua on ylläpitänyt ainoastaan maahanmuutto.

Tämä ei ole mielipide. Se on Tilastokeskuksen virallinen ennuste.

Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2024; STT Info, ”Nykyinen maahanmuutto ylläpitää väkiluvun kasvua – ei estä huoltosuhteen heikkenemistä”, 2024

Kuka hoitaa vanhuksemme vuonna 2035?

Yhdistetään kaksi tilastolinjaa.

Linja 1: Hoitajatarve kasvaa. Yli 84-vuotiaiden määrä kasvaa MDI:n ennusteen mukaan noin 174 000 henkilöllä vuoteen 2050 mennessä – ja tämä ikäryhmä kasvaa jokaisessa Suomen kunnassa. Hyvinvointialueet kamppailevat jo nyt rahoituskriisissä. Hoitajamitoitukset ovat lakisääteisiä. Jokainen uusi ikääntynyt tarvitsee hoitoa.

Linja 2: Kansainvälinen hoitajarekrytointi on romahtanut. Vuonna 2025 myönnettiin koko sote-alalle 200 oleskelulupaa. Sairaanhoitajille ”vain yksittäisiä”. Filippiiniläiset – maailman suurin hoitajavientimaa ja Suomen tärkein sote-alan rekrytointilähde – ovat käytännössä lopettaneet hakemisen.

Nämä kaksi linjaa eivät voi jatkua samanaikaisesti. Jos hoitajatarve kasvaa ja kansainvälinen rekrytointi on jäädytetty, jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa: joko hoidon laatu romahtaa tai hoitajia rekrytoidaan muualta. Kotimainen koulutuskapasiteetti ei riitä – se on todettu jo vuosien ajan. Ja kun kotimaista rekrytointia vaikeuttaa se, että hyvinvointialueet irtisanovat hoitajia säästösyistä, syntyy paradoksi: lyhyen aikavälin säästöt tuhoavat pitkän aikavälin hoitokapasiteetin.

Kun suomalainen hoitaja irtisanotaan ja filippiiniläinen hoitaja ei saa lupaa tulla, kuka hoitaa sinun vanhempasi vuonna 2035?

Hallituksen lupaukset: Talent Boost ja kumppanuusmaat

Hallitus ei puheissaan kiistä työperäisen maahanmuuton tarvetta. Päinvastoin. Työ- ja elinkeinoministeriön sivuilla todetaan yksiselitteisesti:

”Suomi tarvitsee kansainvälistä työvoimaa työmarkkinoiden kysyntään ja osaajapulaan vastaamiseksi.”

”2000-luvulla työikäisen väestön määrää Suomessa on kasvattanut vain maahanmuutto.”

”Tehokkaita toimia tarvitaan, koska Suomi kilpailee huippuosaajista muiden maiden kanssa.”

Hallituksen keskeiset työkalut ovat Talent Boost -ohjelma 2023–2027 ja kumppanuusmalli neljän kohdemaan kanssa: Intia, Brasilia, Vietnam ja Filippiinit. TEM:n mukaan tavoitteena on edistää osaajien saatavuutta, panostaa maakuvatyöhön, sujuvoittaa oleskelulupaprosesseja ja lisätä pitovoimaa. Hallitus lupaa myös ”yhden viikon pikakaistan” huippuosaajille.

Painopistealat ovat korkeasti koulutetut, sote-ala, vientiteollisuus ja kausityöntekijät.

Lähde: TEM, Hallituksen työperäisen maahanmuuton toimet (päivitetty 6.2.2026); Talent Boost 2023–2027 -ohjelma

Miltä lupaukset näyttävät tilastojen valossa?

Katsotaan kumppanuusmaiden tilannetta Migrin 2025-tilastoissa:

Filippiinit – hallituksen nimetty kumppanuusmaa sote-alan rekrytointiin. Todellisuus: filippiiniläisten sote-alan hakemukset ovat romahtaneet. Filippiinit on edelleen yksi suurimmista työntekijän oleskeluluvan hakijamaista, mutta juuri se ala, jossa heidän osaamisensa on kriittisin – hoitoala – on käytännössä suljettu.

Intia – suurin erityisasiantuntijoiden lähtömaa (344 hakemusta vuonna 2025). Erityisasiantuntijajärjestelmä toimii: 95 % myönteisiä päätöksiä. Mutta tämä on kapea segmentti – vain 1 150 hakemusta koko maassa. Intia on myös merkittävä perheenyhdistämismaa (1 918 hakemusta).

Vietnam ja Brasilia – hallituksen nimetyt kumppanuusmaat, mutta tilastoissa näkyvyys on vähäinen. Konkreettisia tuloksia kumppanuusmallista on vaikea löytää vuoden 2025 datasta.

Erityisasiantuntijoiden järjestelmä toimii, mutta se palvelee pientä joukkoa. Perustyöntekijöiden – hoitajien, hitsaajien, kuljettajien, kokkien – osalta järjestelmä on rikki.

Mitä hallitus oikeasti tekee: toimet vs. puheet

TEM:n helmikuussa 2026 päivittämä toimenpidelista paljastaa ristiriidan puheiden ja tekojen välillä.

Toteutetut kiristykset

Työntekijän oleskeluluvan tuloraja 1 600 €/kk (voimaan 1.1.2025). Tämä sulkee käytännössä matalapalkkaisimmat alat kansainväliseltä rekrytoinnilta. Hoiva-alalla, ravintola-alalla ja maataloudessa palkat jäävät usein tämän rajan tuntumaan tai alle – juuri niillä aloilla, joilla työvoimapula on akuutein.

Kolmen kuukauden työttömyyssääntö (voimaan 11.6.2025). Jos työluvalla oleva menettää työpaikkansa, hänellä on kolme kuukautta aikaa löytää uusi. Muuten lupa perutaan. Suomessa, jossa keskimääräinen työnhaku kestää kuukausia ja työttömyys on 10,7 %, tämä on äärimmäisen tiukka aikaraja.

Pysyvän oleskeluluvan tiukennukset (voimaan 8.1.2026). Pidemmät asumisaikavaatimukset ja tiukemmat kotoutumisedellytykset. Viesti: Suomeen on vaikeampi jäädä pysyvästi.

Kansalaisuuslain tiukennukset (voimaan 17.12.2025). Tiukemmat tulo-, rikosrekisteri- ja henkilöllisyysvaatimukset. Kansalaisuushakemukset laskivat 34 % vuodesta 2024 – osittain siksi, että ihmiset ryntäsivät hakemaan ennen lakimuutosta.

Valmistelussa olevat kiristykset

Opiskelijoiden perheenyhdistämisen rajoittaminen (HE syksy 2026). Tavoitteena rajoittaa opiskelijoiden perheenjäsenten maahantuloa samanaikaisesti opiskelijan kanssa.

Opiskelijoiden toimeentulotuki → luvan peruutus (lausuntokierroksella 1–2/2026). Jos opiskelija turvautuu toimeentulotukeen, oleskelulupa perutaan.

Työperäisen hyväksikäytön torjunnan lakimuutokset (HE syksy 2026). Sinänsä kannatettava tavoite, mutta käytännön toteutus voi lisätä byrokratiaa entisestään.

Edistämistoimet – pieniä askeleita

Talent Boost -ohjelma jatkuu, mutta sen konkreettiset tulokset vuonna 2025 ovat vaatimattomat suhteessa romahtaneisiin lupamääriin.

Kumppanuusmalli neljän maan kanssa on virallisesti olemassa, mutta tilastoissa ei näy kumppanuuden tuottamaa lupamäärien kasvua.

Yhden viikon pikakaista erityisasiantuntijoille – luvattu, mutta toteutus kesken.

Work in Finland -palvelu ja työnantajien neuvontapalvelu toimivat, mutta ne eivät ratkaise perusongelmaa: jos lupia ei myönnetä, neuvontapalvelulla ei ole merkitystä.

Lähde: TEM, Hallituksen työperäisen maahanmuuton toimet (päivitetty 6.2.2026)

Yhteenveto: epätasapaino

Jos laskemme toteutetut kiristykset ja toteutetut edistämistoimet, kuva on selvä. Kiristyksiä on enemmän, ne ovat konkreettisempia ja niillä on välittömiä vaikutuksia. Edistämistoimet ovat ohjelmia, selvityksiä ja verkkosivustoja – tärkeitä, mutta hitaita ja epäsuoria.

Migrin tilastot vuodelta 2025 kertovat kumpi puoli voittaa: työntekijän oleskelulupahakemukset laskivat 41 prosenttia. Tämä ei ole sattumaa.

Mainevahinko – näkymätön mutta todellinen

Tilastot kertovat vain osan tarinasta. Toinen osa on se, mitä tapahtuu Suomen ulkopuolella.

Kansainvälinen rekrytointi perustuu maineeseen. Kun filippiiniläinen sairaanhoitaja valitsee kohdemaan, hän kysyy kollegoiltaan: miten siellä on? Kun intialainen insinööri harkitsee työtarjousta, hän googlaa: onko Suomi hyvä paikka?

Jokainen kielteinen päätös, jokainen peruttu lupa, jokainen kolmen kuukauden työttömyysuhka luo tarinan. Ja tarinat leviävät. Filippiinien hoitajayhteisössä tiedetään jo, että Suomi on vaikea kohdemaa. Intian IT-piireissä vertaillaan Suomea Saksaan, Hollantiin ja Kanadaan – ja Suomi häviää.

TEM toteaa itse, että ”Suomi kilpailee huippuosaajista muiden maiden kanssa”. Mutta kilpailussa ei voi voittaa, jos viesti on ristiriitainen: tervetuloa – mutta tässä tuloraja, tässä työttömyyssääntö, tässä tiukennettu perheenyhdistäminen ja tässä kolme kuukautta aikaa ennen kuin sinut karkotetaan.

Maine rakennetaan vuosikymmenissä. Se voidaan tuhota yhdessä hallituskaudessa.

Mitä pitäisi tehdä toisin?

Tässä ei ole kyse siitä, pitäisikö rajat avata tai sääntelyä poistaa. On kyse siitä, että nykyinen järjestelmä ei toimi edes omilla ehdoillaan. Hallituksen omat tavoitteet – osaajien houkuttelu, sote-alan turvaaminen, vientiteollisuuden tukeminen – ovat ristiriidassa sen omien toimien kanssa.

1. Erottakaa työperäinen maahanmuutto omaksi kokonaisuudekseen

Suomen maahanmuuttokeskustelu niputetaan yhdeksi massaksi: turvapaikanhakijat, perheenyhdistäminen, opiskelijat ja työntekijät käsitellään samassa kehyksessä. Tämä on perustavanlaatuinen virhe.

Työperäinen maahanmuuttaja on kategorisesti eri asia kuin turvapaikanhakija. Hänellä on työsopimus, työnantaja, palkka ja veronumero ennen kuin hän astuu maahan. Hän ei ole oikeutettu sosiaalietuuksiin. Jos hän tuo perheensä, hänen on täytettävä tiukat toimeentuloedellytykset omista tuloistaan.

Silti häntä kohdellaan lainsäädännössä ja julkisessa keskustelussa samassa kategoriassa kaiken muun maahanmuuton kanssa. Kiristykset, jotka on suunnattu ongelmien torjuntaan muissa kategorioissa, osuvat suoraan häneen.

Ratkaisu: Työperäisen maahanmuuton lainsäädäntö, lupaprosessit ja viranomaisrakenteet tulisi eriyttää selkeästi muusta maahanmuutosta. Tämä mahdollistaisi nopeat, joustavat ja työnantajien tarpeisiin räätälöidyt prosessit ilman, että poliittiset paineet muilta maahanmuuton alueilta hidastavat tai vaikeuttavat niitä.

2. Sote-alan kansainvälinen rekrytointi on palautettava – nyt

200 oleskelulupaa vuodessa sote-alalle on kansallinen hätätila. Tämä ei ole vain rekrytointikysymys – se on hoitotakuukysymys, vanhustenhoidon laatukysymys ja kansanterveydellinen kysymys.

Hyvinvointialueiden rahoituskriisi on todellinen, mutta se ei saa tarkoittaa, että kansainvälinen rekrytointi lopetetaan kokonaan. Päinvastoin: kansainvälinen rekrytointi tulisi nähdä investointina, joka maksaa itsensä takaisin verotuloina, palvelukapasiteettina ja hoitotakuun toteutumisena.

Ratkaisu: Sote-alan kansainväliselle rekrytoinnille tarvitaan oma nopeutettu lupaprosessi, rahoitusmalli, jossa valtio tukee hyvinvointialueiden rekrytointikustannuksia, ja pitkäjänteinen kumppanuus lähtömaiden – erityisesti Filippiinien – koulutusinstituutioiden kanssa. Tämä tarkoittaa kielikoulutuksen aloittamista lähtömaissa, tutkintojen tunnustamisprosessin sujuvoittamista ja pätevöitymispolkujen rakentamista.

3. Tulorajat ja työttömyyssäännöt on mitoitettava realistisesti

1 600 euron tuloraja ei ole ongelma kaikilla aloilla, mutta se sulkee ulos juuri niitä aloja, joilla työvoimapula on suurin: hoiva, ravintola-ala, siivous, maatalous. Nämä ovat aloja, joilla työ on raskasta, tekijöitä ei löydy kotimaasta, ja palkat ovat rakenteellisesti matalia.

Kolmen kuukauden työttömyyssääntö on periaatteessa ymmärrettävä – oleskeluluvan tulee perustua työhön. Mutta kolme kuukautta on Suomen työmarkkinoilla epärealistisen lyhyt aika työnhakuun, erityisesti kun työttömyys on 10,7 % ja monilla aloilla rekrytointi on jäädytetty.

Ratkaisu: Tulorajat tulisi porrastaa alakohtaisesti, niin että ne vastaavat kunkin alan todellista palkkatasoa ja työehtosopimuksia – ei yhtä kaikille asetettua minimiä. Työttömyyssääntöä tulisi pidentää kuuteen kuukauteen, joka vastaa paremmin Suomen työmarkkinoiden todellisuutta.

4. Pitovoima on yhtä tärkeää kuin vetovoima

TEM puhuu pitovoimasta, ja syystä. Suomeen tuleminen on vasta ensimmäinen askel – tänne jääminen on toinen. Migrin tilastoissa näkyy positiivinen signaali: valmistuneiden opiskelijoiden työlupahakemukset kasvoivat 33 prosenttia vuonna 2025 (3 454 hakemusta, 98 % myönteisiä). Nämä ihmiset ovat jo täällä, puhuvat suomea, tuntevat kulttuurin ja haluavat jäädä.

Mutta samaan aikaan pysyvän oleskeluluvan ja kansalaisuuden edellytyksiä tiukennetaan. Pysyvän oleskeluluvan hakemukset nousivat 15 prosenttia vuonna 2025 – ei orgaanisen kiinnostuksen vuoksi, vaan koska ihmiset ryntäsivät hakemaan ennen 8.1.2026 voimaan tulleita tiukennuksia. Kansalaisuushakemuksissa sama ilmiö: piikki ennen 17.12.2025 lakimuutosta.

Tämä kertoo, että ihmiset eivät koe asemansa olevan turvallinen. He pelkäävät, että säännöt muuttuvat heidän vahingokseen. Se ei ole pitovoiman rakentamista – se on sen tuhoamista.

Ratkaisu: Pitkäaikaisesti Suomessa asuneille ja työskenteleville tulisi tarjota ennakoitava ja kannustava polku pysyvään oleskelulupaan ja kansalaisuuteen. Sääntöjen jatkuva tiukentaminen luo epävarmuutta, joka ajaa osaajat maihin, joissa tulevaisuus on paremmin ennustettavissa.

5. Opiskelija-perheenyhdistämisen putki on korjattava – mutta ei sulkemalla

Migrin tilastot osoittavat selvästi, että merkittävä osa perheenyhdistämisen kasvusta kytkeytyy opiskelijamaahanmuuttoon. Sri Lankan kansalaisista 93 prosenttia tuli opiskelijoiden perheenjäseninä. Tämä on rakenteellinen ilmiö, johon hallitus on reagoimassa rajoittamalla opiskelijoiden perheenyhdistämistä.

Mutta rajoittaminen yksinään ei ratkaise ongelmaa – se vain siirtää sitä. Jos opiskelija ei voi tuoda perhettään, hän valitsee toisen maan. Jos toinen maa on Saksa, Hollanti tai Kanada, Suomi menettää sekä opiskelijan että hänen potentiaalisen työllistymisensä valmistumisen jälkeen.

Ratkaisu: Sen sijaan että perheenyhdistämistä rajoitetaan, tulisi varmistaa, että opiskelijapolku johtaa työhön. Vuonna 2025 valmistuneiden opiskelijoiden työlupahakemukset kasvoivat 33 % ja hyväksymisaste oli 98 %. Tämä putki toimii. Sitä pitäisi vahvistaa, ei tukkia. Perheenyhdistämisen toimeentuloedellytyksiä voidaan soveltaa johdonmukaisesti – ne ovat jo nyt tiukat – mutta perheen tuomisen mahdollisuus itsessään on vetovoima- ja pitovoimatekijä, jota ei pidä aliarvioida.

6. Saatavuusharkinnasta on luovuttava työvoimapula-aloilla

Saatavuusharkinta – eli vaatimus siitä, että työnantaja osoittaa, ettei tehtävään löydy tekijää EU/ETA-alueelta – on työperäisen maahanmuuton suurimpia pullonkauloja. Se hidastaa prosessia, lisää byrokratiaa ja on monilla aloilla puhdas muodollisuus: kaikki tietävät, ettei sote-alalle, telakalle tai maatalouteen löydy riittävästi hakijoita kotimaasta.

Ratkaisu: Saatavuusharkinnasta tulisi luopua aloilla, jotka ovat todennetusti työvoimapula-aloja. Hallitus itse toteaa TEM:n sivuilla edistävänsä työperäistä maahanmuuttoa ”aloilla, jotka voidaan aidosti todentaa työvoimapula-aloiksi”. Jos todentaminen on tehty, miksi saatavuusharkinta on edelleen prosessissa?

Suomi kansainvälisessä vertailussa

Suomi ei toimi tyhjiössä. Osaajista kilpailevat kaikki kehittyneet maat, ja kilpailu kiristyy joka vuosi.

Saksa on ottanut käyttöön ”Chancenkarte” eli mahdollisuuskortin, joka sallii työnhakijoiden tulla maahan ilman työpaikkaa – pelkän pätevyyden ja pistejärjestelmän perusteella. Kanada operoi Express Entry -järjestelmällä, joka käsittelee hakemuksia kuudessa kuukaudessa ja priorisoi kielitaidon ja ammattiosaamisen. Hollanti on luonut kennismigranten-järjestelmän, jossa osaajille myönnetään 30 % verohelpotus viideksi vuodeksi.

Suomi tarjoaa: 1 600 euron tulorajan, kolmen kuukauden työttömyysuhan, tiukentuvia perheenyhdistämissääntöjä ja lupaprosessin, jossa vuonna 2025 vain 38,8 % työntekijän oleskelulupapäätöksistä tehtiin 14 päivässä.

Kun filippiiniläinen hoitaja, intialainen insinööri tai brasilialainen teknikko vertailee vaihtoehtojaan, Suomi ei pärjää. Ja jokainen osaaja, jonka menetämme kilpailijamaille, on osaaja, joka olisi maksanut veroja tänne, kuluttanut tänne ja kotoutunut tänne.

Ihmisten puolesta, ei heitä vastaan

Palataan siihen filippiiniläiseen sairaanhoitajaan ensimmäisen osan alusta.

Hän ei ole tilastorivi. Hän on ihminen, joka on tehnyt elämänsä suurimman päätöksen: lähteä kotimaastaan rakentamaan uutta elämää toiselle puolelle maailmaa. Hän on valmis tekemään työtä, jota suomalaiset eivät enää halua tai ehdi tehdä. Hän on valmis maksamaan veroja, opettelemaan kielen, sopeutumaan pimeään talveen ja rakentamaan lapsensa tulevaisuuden Suomessa.

Hänelle ei anneta siihen mahdollisuutta.

Ja kun hän kertoo tämän kokemuksensa kymmenelle kollegalle kotimaassaan – ja kukin heistä kertoo kymmenelle – Suomen maine kansainvälisillä rekrytointimarkkinoilla on vahingoittunut tavalla, jota mikään Talent Boost -ohjelma tai Work in Finland -verkkosivusto ei pysty korjaamaan.

Lopuksi: valinta, jonka edessä olemme

Suomen maahanmuuttopolitiikka vuonna 2025 ei ole rikki vahingossa. Se tekee juuri sitä, mitä poliittinen paine vaatii: tiukentaa, rajoittaa, kontrolloida. Mutta samalla se tuhoaa sen ainoan väylän, joka tuottaa yhteiskunnalle välitöntä taloudellista arvoa, tehokasta kotoutumista ja pitkäjänteistä väestörakenteen korjaamista.

Vuoden 2025 tilastot ovat selvät:

Työperäinen maahanmuutto muodostaa vain 15,9 % kaikista ensimmäisistä oleskeluluvista. Se on aina ollut vähemmistössä, ja nyt se kutistuu entisestään.

Sote-alan kansainvälinen rekrytointi on romahtanut 91 % kolmessa vuodessa.

Samaan aikaan perheenyhdistäminen (33,4 % kaikista) ja tilapäinen suojelu (16,9 %) jatkuvat lähes ennallaan.

Kielteisten työlupien osuus on noussut 39 prosenttiin – erityisasiantuntijoilla vastaava luku on 5 prosenttia. Järjestelmä kohtelee eri ihmisiä radikaalisti eri tavalla.

Ja kaiken tämän taustalla: Suomen väestö ikääntyy, syntyvyys on romahtanut, huoltosuhde heikkenee ja työikäisen väestön kasvua ylläpitää ainoastaan maahanmuutto.

Valinta on yksinkertainen. Voimme jatkaa nykyisellä tiellä ja katsoa, kun tilastot pahenevat vuosi vuodelta. Tai voimme tunnustaa, että työperäiset maahanmuuttajat – ne ihmiset, jotka tulevat tänne tekemään työtä, maksamaan veroja, elättämään perheensä omilla tuloillaan ja rakentamaan tätä maata – ansaitsevat järjestelmän, joka toimii heidän puolestaan, ei heitä vastaan.

He eivät ole ongelma. He ovat ratkaisu.

Mutta vain jos annamme heidän tulla.

Lähteet:

• Maahanmuuttovirasto: Maahanmuutto Suomeen 1/2026 (julkaistu 30.1.2026)
• Tilastokeskus: Väestöennuste 2024; Muuttoliikkeen ennakkotiedot 2025
• Tilastokeskus / STT Info: ”Nykyinen maahanmuutto ylläpitää väkiluvun kasvua – ei estä huoltosuhteen heikkenemistä” (2024)
• Työ- ja elinkeinoministeriö: Hallituksen työperäisen maahanmuuton toimet (päivitetty 6.2.2026)
• Työ- ja elinkeinoministeriö: Talent Boost 2023–2027-ohjelma (VN 2024:4)
• MDI: Väestörakenteen muutos -ennuste (2024)
• Maahanmuuttovirasto: Toimeentuloedellytys – työn perusteella lupaa hakeville (migri.fi)
• Maahanmuuttovirasto: Toimeentuloedellytys – Suomesta oleskeluluvan saaneen perheenjäsenelle (migri.fi)
• Maahanmuuttovirasto: Residence permit for an employed person (TTOL) – käsittelytilastot 12/2025
• Ulkomaalaislaki 301/2004